17.9.2001

Turun käräjäoikeuden tuomio 20.12.1999

Käräjäoikeus lausui riidatonta olevan, että elatusapukanteen oikeaksi myöntäminen oli sellainen oikeustoimeen rinnastettava toimenpide, joka voidaan takaisinsaannista konkurssipesään annetun lain (takaisinsaantilain) nojalla peräyttää, ja että myöntäminen oli tapahtunut kriittisenä aikana. Lisäksi oli riidatonta, että A ja B olivat takaisinsaantilaissa tarkoitettuja läheisiä ja että A oli ollut elatusapukanteen myöntämisen hetkellä maksukyvytön ja ylivelkainen.

Peräytettäväksi vaaditut elatusavut olivat asianosaisten olosuhteet huomioon ottaen poikkeuksellisen suuria. Velkaisen ja vähävaraisen perheen ja lasten kulutukseen ei voinut käyttää varoja yhtä paljon kuin velattoman ja varakkaan perheen ja lasten kulutukseen. Näin ollen C:n ja D:n esittämällä näytöllä perheiden keskimääräisistä kuluista ei ollut suoranaista merkitystä asiassa. C ja D olisivat olleet valmiit hyväksymään 1 600 markkaa kohtuulliseksi elatusavuksi, jos palautusvelvollisuus olisi sovittu alkamaan vastaisuudessa määrättävästä hetkestä. A:ta vastaan nostetussa velallisen epärehellisyyttä koskevassa rikosasiassa kohtuulliseksi elatusavuksi oli todistajien kertomusten perusteella katsottu 1 600 markkaa. B:n tuloista ja varallisuudesta ei ollut esitetty selvitystä. Sen vuoksi käräjäoikeus arvioi, että kohtuullisena elatusapuna oli perheen olot huomioon ottaen pidettävä 1 600 markkaa kuukaudessa.

B oli hakenut elatusaputuomion turvatakseen lasten elatuksen. Hän oli siten ymmärtänyt, että ilman elatusaputuomiota A:n palkkatulo käytettäisiin pääosin A:n muiden velkojen suorittamiseen. Näin ollen B:n oli täytynyt käsittää, että elatusaputuomiolla oli vaikutusta muiden velkojien asemaan ja että tulo, joka ilman tuomiota käytettäisiin A:n velkojen maksuun, käytetään elatusaputuomion jälkeen lasten elatusapujen maksamiseen. Ilman elatusaputuomiota vain suojaosuudesta palkan ulosmittauksessa annetun asetuksen mukainen määrä vähentäisi A:n palkasta ulosotossa perittävinä olleiden saatavien jako-osuutta. Varat eivät olleet tosiasiassa siirtyneet pois A:n määräysvallasta, koska ne oli tilitetty sellaiselle B:n tilille, johon A:lla oli käyttöoikeus.

C ja D eivät olleet saattaneet todennäköiseksi, ettei B olisi tiennyt, että elatusaputuomion hakemisella oli sopimattomasti siirretty omaisuutta pois velkojien ulottuvilta ja että A oli ollut tuolloin maksukyvytön. Käräjäoikeus katsoi B:n siten takaisinsaantilain 5 §:n edellyttämällä tavalla tienneen kyseisistä asioista. Elatusaputuomion hakeminen oli tehty sellaisissa olosuhteissa, että takaisinsaanti konkurssipesään olisi ollut takaisinsaantilain 5 §:n nojalla mahdollinen, jos ulosmittauksen sijasta olisi haettu konkurssia.

Sovitteluvaatimuksen johdosta käräjäoikeus lausui, että C ja D olivat alaikäisia. He eivät olleet voineet vaikuttaa oikeustoimeen eivätkä siihen, mihin varat oli käytetty. Sen vuoksi sekä C:n ja D:n ja pankin taloudelliset olot huomioon ottaen oli painavia syitä sovitella palautusvelvollisuutta. Palautusvelvollisuuteen oli voitu varautua haasteen tiedoksiannosta lukien. Ottaen lisäksi huomioon sen, ettei pankki ollut vaatinut korkoa palautettaville erille, käräjäoikeus sovitteli palautusvelvollisuutta siten, että se alkoi vasta haasteen tiedoksiantamista seuraavan kuukauden alusta.

Näillä perusteilla käräjäoikeus vahvisti, ettei 18.3.1997 annetussa tuomiossa sanottu elatusavun maksuvelvollisuus 1600 markkaa ylittävältä osalta lasta kohden kuukaudessa 1.9.1998 lukien ollut esteenä pankin A:lta olevien saatavien ulosmittauksessa, ja velvoitti C:n ja D:n palauttamaan ulosottomiehelle heille suoritetut elatusavut 1 600 markkaa ylittävältä osalta 1.9.1998 lukien, sikäli kun se oli tarpeen pankin saatavan suorittamiseksi.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Päivi Ranki.

Turun hovioikeuden tuomio 9.6.2000

C ja D valittivat hovioikeuteen.

Hovioikeus totesi, että A oli elatusapuasian vireilletullessa ja tuomiota annettaessa ollut maksukyvytön ja ylivelkainen. C:lle ja D:lle maksettavaksi tuomitut elatusavut olivat määrältään asianosaisten olot huomioon ottaen poikkeuksellisen korkeat ja ylittivät keskimääräisen normaalitason. Elatusapuasian tullessa vireille käräjäoikeudessa ja yhä edelleenkin A ja B asuivat samassa taloudessa yhdessä C:n ja D:n kanssa. Ulosotossa kertyneet elatusavuille kohdistetut varat oli tilitetty B:n tilille, johon myös A:lla oli käyttöoikeus. Elatusavuilla oli maksettu koko perheen asumismenot. Edellä kerrotulla menettelyllä oli sopimattomasti siirretty omaisuutta pois velkojien ulottuvilta.

Käräjäoikeuden tavoin hovioikeus katsoi, että elatusapu-asiassa C:tä ja D:tä edustaneen B:n vilpitön mieli takaisinsaantilain 5 §:ssä mainituista seikoista oli ratkaiseva harkittaessa, täyttyvätkö lainkohdassa lausutut takaisinsaannin edellytykset.

Hovioikeus hyväksyi käräjäoikeuden perustelut sovitella C:n ja D:n velvollisuutta palauttaa heille suoritettua elatusapua. Lisäksi oli otettava huomioon, ettei elatusapua ollut maksettu lasten tileille, vaan varat olivat jääneet heidän vanhempiensa määräysvaltaan. Elatusavuista ei ollut kertynyt C:lle ja D:lle mitään palautettavaa, vaan ne oli käytetty kokonaan perheen elantokustannuksiin. Elatusavut olivat näin ollen tulleet myös heidän vanhempiensa hyväksi, niistä oli muun muassa maksettu perheen asumismenot. Koko määrä ei siten ollut tullut elatusapuna C:lle ja D:lle. Tämän vuoksi hovioikeus katsoi, että oli syytä määrätä C ja D palauttamaan saamaansa elatusapua vasta käräjäoikeuden tuomion antopäivästä 20.12.1999 lukien.

Näillä perusteilla hovioikeus muutti käräjäoikeuden tuomiota siten, että C ja D velvoitettiin palauttamaan ulosottomiehelle heille suoritettu elatusapu 1 600 markkaa ylittävältä osalta 20.12.1999 lukien, sikäli kun se oli tarpeen pankin saatavan suorittamiseksi.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Juhani Saarinen, Pasi Aarnio ja Sirpa Saarnilehto. Esittelijä Liisa-Maija Mikkonen.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 17.9.2001

Perustelut

B on pannut 10.3.1997 vireille avopuolisoaan A:ta vastaan elatusavun vahvistamista koskevan kanteen, jossa B on vaatinut, että A velvoitetaan suorittamaan hänen ja A:n yhteisille lapsille C:lle ja D:lle elatusapua kummallekin 3000 markkaa kuukaudessa. A, joka on ollut ylivelkainen ja maksukyvytön, on myöntänyt kanteen oikeaksi. Turun käräjäoikeus on 18.3.1997 antamallaan tuomiolla velvoittanut A:n suorittamaan myöntämisensä perusteella mainitut elatusavut. Elatusaputuomion täytäntöönpano on johtanut siihen, että A:lta, jolla ei ollut varallisuutta, palkan ulosmittauksessa kertyneet varat on kohdistettu elatusapusaataville ja ulosottoa myös hakenut Merita Pankki Oyj on jäänyt vaille suoritusta. Varat on tilitetty sellaiselle B:n tilille, jota A:lla on ollut oikeus käyttää. Näin kertyneillä varoilla on maksettu perheen vuokra- ja muita menoja.

Ulosottolain 3 luvun 35 §:n 1 momentin mukaan velallisen omaisuutta koskeva oikeustoimi, jolla on loukattu ulosottoa hakeneen velkojan oikeutta, voidaan peräyttää takaisinsaantilaissa säädetyillä edellytyksillä. Lainkohta koskee oikeustoimen lisäksi menettelyä, järjestelyä tai muuta toimenpidettä, joka on vaikutukseltaan oikeustoimeen rinnastettava. Takaisinsaantilain 5 §:n 1 momentin mukaan oikeustoimi peräytyy muun ohessa, jos sillä yksin tai yhdessä muiden toimenpiteiden kanssa on sopimattomasti siirretty omaisuutta pois velkojien ulottuvilta. Mainittujen säännösten nojalla peräytettävissä ovat nimenomaan sellaiset oikeustoimet tai järjestelyt, jotka on tehty ulosoton vaikutusten kiertämiseksi.

Tässä tapauksessa lapset asuvat pysyvästi A:n ja B:n yhteisessä taloudessa eikä A ole laiminlyönyt huolehtia heidän elatuksestaan. A:n myöntämisen perusteella tuomitut elatusavut ylittävät selvästi sen määrän, mitä lasten tarpeet ja A:n maksukyky huomioon ottaen olisi pidettävä lapsen elatuksesta annetun lain mukaan riittävänä elatuksena. Sen vuoksi on ilmeistä, että elatusapujärjestelyllä on haluttu paitsi turvata lasten elatusta myös siirtää A:n palkkatulo pois velkojien ulottuvilta.

B on toiminut elatusapuasiassa alaikäisten lasten laillisena edustajana, joten hänen tietoisuutensa elatusaputuomion vaikutuksista on ratkaiseva takaisinsaannin edellytyksiä harkittaessa. Hän on tiennyt A:n maksukyvyttömyydestä ja ylivelkaisuudesta. Hänen on täytynyt ymmärtää elatusaputuomion täytäntöönpanon johtavan siihen, ettei elatusapujen määrää vastaavaa osuutta A:n palkasta voida käyttää muiden velkojen maksamiseen. Asiassa ei siten ole saatettu todennäköiseksi, ettei B ole tiennyt eikä hänen olisi pitänyt tietää A:n maksukyvyttömyydestä ja ylivelkaisuudesta sekä järjestelyn merkityksestä A:n taloudellisille oloille.

Näillä perusteilla Korkein oikeus katsoo, että järjestelyllä on takaisinsaantilain 5 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla sopimattomasti siirretty varoja pois velkojien ulottuvilta. Järjestely koskee elatusapusuorituksia siltä osin kuin ne ylittävät 1 600 markkaa lasta kohden kuukaudessa.

Ulosotossa kertyneet elatusapusuoritukset ovat kuitenkin jääneet B:n haltuun. Hän ei ole asiassa vastaajana. Lapsille C:lle ja D:lle, joita vastaan peräyttämiskannetta on ajettu, ei ole kertynyt järjestelyn johdosta omaisuutta, joka voitaisiin palauttaa. Sen vuoksi ei ole perusteita velvoittaa C:tä ja D:tä palauttamaan ulosottomiehelle heille jo suoritettuja elatusapuja.

C ja D ovat Korkeimpaan oikeuteen 24.11.2000 saapuneessa kirjoituksessaan kertoneet, että pankki oli marraskuussa 2000 toimittanut hovioikeuden tuomion ulosottoon ja että tuosta ajankohdasta lukien A:n palkasta ulosmitatusta osuudesta on vain 3 200 markkaa kohdistettu elatusapusaataville. Elatusapujen maksuvelvollisuus 1 600 markkaa ylittävältä osalta kuukaudessa lasta kohden ei siten ole ollut marraskuusta 2000 lukien pankin saatavien ulosmittauksen esteenä.

Näillä perusteilla Korkein oikeus on ratkaissut jutun tuomiolauselmasta ilmenevällä tavalla.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomiota muutetaan seuraavasti.

Turun käräjäoikeuden 18.3.1997 antamassa tuomiossa nro 2218 määrätty elatusavun maksuvelvollisuus ei ole 1.11.2000 lukien esteenä Merita Pankki Oyj:n A:lta olevien saatavien ulosmittauksessa siltä osin kuin elatusapu ylittää 1 600 markkaa lasta kohden kuukaudessa.

C ja D vapautetaan kaikesta hovioikeuden määräämästä elatusapujen palautusvelvollisuudesta.

Muilta osin hovioikeuden tuomiota ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Anja Tulenheimo-Takki, Mikko Tulokas, Kari Kitunen, Pertti Välimäki ja Pauliine Koskelo. Esittelijä Mirja-Leena Nurmi.